20.11.1995

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 20.9.1994

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä A:n kertomuksen ja hänestä tehdyn päihdetutkimuksen perusteella selvitetyksi, että A oli 17.7.1994 Ylöjärvellä kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 2,23 promillea, ja että olosuhteet olivat olleet sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta, kun otettiin huomioon, että ajo oli tapahtunut yleisellä tiellä. Rangaistusta määrätessään käräjäoikeus oli koventamisperusteena ottanut huomioon sen, että A:n rikosrekisteristä ilmenevän aikaisemman rikollisuuden ja nyt käsiteltävänä olevan rikoksen suhde niiden monilukuisuuden ja samankaltaisuuden vuoksi ilmensi A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Käräjäoikeus katsoi edelleen, että A:n ei voitu olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. Tämän vuoksi käräjäoikeus rikoslain 23 luvun 2 §:n (960/76) ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla tuomitsi A:n törkeästä rattijuopumuksesta 4 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja määräsi menetetyksi hänen 16.6.1994 alkaneen ehdonalaisen vapautensa sekä määräsi hänet ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä oli 31.10.1995, sekä velvoitti hänet korvaamaan valtiolle päihdetutkimuskulut.

Turun hovioikeuden tuomio 3.3.1995

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi jutun, myönsi hänelle maksuttoman oikeudenkäynnin ilman korvausvelvollisuutta valtiolle 20.9.1994 lukien. Hovioikeus totesi, että A oli tunnustanut menetelleensä käräjäoikeuden tuomiossa selostetuin tavoin sekä että hän oli vaatinut vain rangaistuksen lieventämistä ja ehdottoman vankeusrangaistuksen asemesta yhdyskuntapalveluun tuomitsemista. Sanotut vaatimukset huomioon ottaen A olisi kyennyt ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asian käsittelemisessä. Sen vuoksi hovioikeus hylkäsi avustajan määräämistä koskevan pyynnön. Pääasian osalta hovioikeus totesi, että A oli viimeksi vapautunut vankilasta 16.6.1994, että hänen työkokemuksensa olivat olleet vähäisiä ja työsuhteet lyhytaikaisia ja että A oli viimeksi ollut työssä vuonna 1990. Sanotut seikat ja A:n aikaisemmasta rikollisuudesta esitetty selvitys kokonaisuudessaan huomioon ottaen hänen ei voitu olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. Sen vuoksi hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Perustelut

Korkein oikeus toteaa hankkimiensa asiakirjojen perusteella, että Tampereen käräjäoikeuden 23. osasto on 16.5.1995 julistamallaan, lainvoiman saaneella päätöksellä nro 122 rikoslain 7 luvun 7 §:n nojalla määrännyt A:lle täytäntöönpanoa varten yhteisen vankeusrangaistuksen toisaalta niistä rikoksista, joista Tampereen käräjäoikeuden 23. osasto oli 28.2.1995 tuominnut 5 kuukauden vankeusrangaistuksen, ja toisaalta niistä rikoksista, joista Turun hovioikeus oli 3.3.1995 tuominnut nyt kysymyksessä olevan 4 kuukauden vankeusrangaistuksen. Yhteinen vankeusrangaistus on 7 kuukautta vankeutta, jonka sijasta on tuomittu yhdyskuntapalvelua 200 tuntia.

Tämän vuoksi lausunnon antaminen valituksesta on raukeava siltä osin kuin valituksessa on vaadittu hovioikeuden tuomiota muutettavaksi siten, että A tuomitaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.

Maksuton oikeudenkäynti

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 10 §:n 2 momentin 2 kohdan (1668/92) mukaan avustajaa ei saa määrätä syytetylle muun muassa yksinkertaisissa rikosasioissa, joissa odotettavissa olevaan rangaistukseen ja asian selvitettyyn tilaan nähden syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan määräämistä. Tässä muutetussa muodossaan lainkohta on eduskunnan lakivaliokunnan ehdotuksen mukainen (mietintö nro 12/1992 vp.). Yksinkertaisina valiokunta on pitänyt rikosasioita, joissa rikos on selvitetty, joissa odotettavissa oleva rangaistus, vaikka se on sakkoa ankarampi, on yhtenäisen oikeuskäytännön perusteella suurella todennäköisyydellä arvioitavissa ja joissa ei ole suuria liitännäisvaatimuksia. Tyyppiesimerkkeinä sellaisista asioista mietinnössä on mainittu törkeät rattijuopumukset ja varkaudet.

Tässä asiassa kysymys on sinänsä ollut yksinkertaisesta rikosasiasta, jossa syyksilukeminen on perustunut A:n tunnustamiseen ja hänestä tehtyyn päihdetutkimukseen. Käräjäoikeuden tuomitsema ehdoton vankeusrangaistus on ollut vakiintuneen rangaistuskäytännön mukainen.

Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun oikeusturvan ei voida kaikissa tapauksissa katsoa edellyttävän avustajan määräämistä muutoksenhakua varten pelkästään sen vuoksi, että asiassa on arvioitava vastaajan soveltuvuutta yhdyskuntapalveluun. Tässä asiassa kysymys siitä, soveltuuko A yhdyskuntapalveluun, ei kuitenkaan ole ollut selvä. Tämä ilmenee jo siitä, että A 16.9.1994 päivätyn soveltuvuusselvityksen mukaan ei sovellu yhdyskuntapalveluun, mutta 16.2.1995 päivätyn soveltuvuusselvityksen mukaan hän soveltuu yhdyskuntapalveluun tukitoimin. A ei ilmeisesti olisi ilman avustajaa kyennyt valvomaan etuaan ja oikeuttaan hakiessaan muutosta alempien tuomioistuinten ratkaisuihin. Näin ollen A:n oikeusturva on edellyttänyt avustajan määräämistä muutoksenhakua varten.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Lausunnon antaminen valituksesta raukeaa siltä osin kuin valituksessa on vaadittu hovioikeuden tuomiota muutettavaksi siten, että A tuomitaan ehdottoman vapausrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.

A:n oikeudenkäyntiavustajaksi määrätään 20.9.1994 lukien asianajaja Pertti Patrikainen.